MUTTA:

tässäpä pohdin, onkohan käynyt pikku vahinko! Menkat myöhässä jo yli viikon...

Kannattaisi varmaankin ehkäistä huolellisemmin jos on tällaisessa suhtessa ja EI halua lapsia missään tapauksessa...

Paneminenkin sujuu taas ihan mainiosti, ei mitään ongelmaa päästä tunnelmaan. No ajattelen kyllä kaikkea muuta (kiellettyä) koko ajan, mutta se kai on ihan normaalia?

Runkkasin Tyypiltä mällit lähtiäisiksi sunnuntaina, se oli oikeesti siistiä:) Ja oli se täällä viime yönkin.

Kivakiva, ihmissuhde sujuu..

Se pyyteli kovasti anteeksi käytöstään, on ollut paskiainen ja blaablaablaa... ei kiinnosta. Se pelkääkin sitä että mua ei kiinnosta. Ihan hauskaa tavallaan mutta myös aika kiusallista.

Pantiin yöllä, odotin vaan että millon se loppuu mutta tyyppi pisteli parastaan. Aamulla ei onneksi tarvinut kauan odottaa kun se oli niin nopea.

Tahtoisin olla rauhassa, mutta ei vielä voi erota. Ja voinhan mä taas turtua tähän...

Ja huom! Minä en kriiseillyt, Tyyppi kriiseili. Ja en edes oikeasti tehnyt mitään rikollista. Joku on hiukkasen mustis ja omistushaluinen.

Kuitenkin oli kohtuullisen rauhallista. Ei mitään suurempia taisteluita. Sellanen kevyt kevätpöhnä päällä lauantain ja sunnuntain, perjantaina ne Suuret Lärvit.

Töihinlähtö vituttaa.

Väsyttää, mutta ei voi mitään.

Tyyppi oli (taas!) eilen täällä. Nykyään nähdään näköjään joka päivä. No onhan se mukavaa että on seuraa, ja että saa aisaa aina kun siltä tuntuu.

Tänä iltana nähdään taas. Tai oikeammin suunnitteilla on ensimmäistä kertaa pidempi tauoton yhdessäolo: peräti koko pääsiäinen eli neljä täyttä päivää. Saa nähdä mikä on mun mielentila tiistaina...

Pitäis varmaan unohtaa tämä rakastan- en rakasta -pähkäily, siihen menee vain aikaa ja energiaa. En kuitenkaan aio vakiintua Tyypin kanssa sanan varsinaisessa merkityksessä koskaan, niin mitä väliä sillä on?

Tyyppi oli aika vauhdissa viime yönä. Normaalia isompi, kovempi ja nopeempi. Siis tosi nopea. Autoin kyllä asiaa omalla käytöksellä aika paljon, en ois välittänytkään touhuta yöllä yhtään pidempään. Väsytti eikä oikein saanu ajatuksia kasaan.

Tyyppi nolostelee aina kun siltä tulee nopeesti. Ja potee sitä pitkään. Pelkää että mä en ole tyytyväinen siihen. Aika siistiä:)

Meikä saa kohta melaa mekkoon.

Tyyppi on ihan hauskaa panoseuraa, vaikka sillä onkin ihmeellisiä rajotteita. Tai ei kai ne mitään ihmeellisiä ole, mä vaan taidan olla aika perverssi.

Tyyppi oikeasti kuolisi tai ainakin masentuisi jos tietäisi mitä kaikkea ajattelen kun panen sitä. Tai mitä ajattelen varsinkin silloin kun annan sen panna minua.

Onkohan tää nyt ihan ok, jotenkin tuntuu siltä että tässä vaiheessa suhdetta sen toisen osapuolen pitäisi pelkästään riittää?

Eka: ikäero. Kestäiskö tämä paineet ulkopuolelta, kuinka kauan kestän itse tätä suhdetta kun Tyyppi vaan vanhenee. Ja kestänkö sen että jos suhde jatkuu ja jää pysyväksi, jotkut asiat, joita en tunnusta (edes itselleni) haluavani jäävät automaattisesti pois elämästäni.

Toka: mitä olen oppinut edellisistä? Sen, että koskaan ei kannata luottaa mihinkään.