"Rakastan" kyllä Tyyppiä kovasti. Ainakin voin ihan rehellisesti sen sanoa hänelle. Tosin ekalla kerralla kun näin sanoin, valehtelin. Vieläpä hyvästä syystä: En keksinyt muutakaan sanottavaa. Olen siis tosi ihana. Tyyppi oli silloin jo tunnustanut rakkauttaan pidemmän aikaa. Noh, teinhän sen ainakin silloin onnelliseksi. Mitä se nyt haittaa ketään jos vähän muuntelee totuutta.

Tämä mun "rakkaus" ei tosin taida täyttää kaikkia tarvittavia kriteerejä. Paneminen Tyypin kanssa on ihan ok, samoin muu ajanvietto ja kyllä sitä on ikävä silloin jos ollaan erossa toisistamme. Enkä todellakaan tahdo, että se olisi muiden kanssa. Jos näin kävisi ja saisin tietää, tulisin kyllä uskomattoman surulliseksi.

Erinäisistä asioista johtuen mä en kuitenkaan yksinkertaisesti voi kuvitella minkäänlaista tulevaisuutta sen kanssa.

Ahdistaa ajatuskin:

• Tutustuttaa se sukulaisiini
• Tutustua sen sukulaisiin
• Tutustua sen kavereihin
• Tutustuttaa se oikeesti mun kavereihin
• Liikkua sen kanssa missään julkisesti
• Julkistaa tämä suhde meidät molemmat tunteville

Oonko vähän pinnallinen paska, suurin osa noista johtuu vaan meidän ikäerosta.

En myöskään

• Halua katsella vieressä kun se vanhenee. No vanhenenhan itsekin, mutta tää on kyllä mua huimasti edellä...
• Ole täydellisen tyytyväinen seksielämään, haluan juttuja joita se ei halua
• Kestä varmaankaan enää kauan sen joitakin tosi huonoja juttuja ja typeriä harrastuksia. Tyyppi itse tietää sen ja yrittää kyllä pitää mua ärsyttävät jutut minimissä..

Karu totuus on se että

• Jos kohdalle sattuu hyvä tilaisuus, luultavasti panen vierasta. Enkä kadu tai tunnusta. Paitsi tietysti jos siitä kehkeytyisi jotain kummempaa, silloin jättäisin Tyypin.

Mutta en mä aio jättää sitä näiden muiden juttujen takia. Onhan se hyvä leikkikalu. Ja kyllä minusta välillä tuntuu ihan oikeesti siltä että rakastan sitä. En kyllä haluu julkistaakaan tätä.

Vittumainen minäkö?