Voihan vitutus.

Onhan mun asiat periaatteessa ihan hyvin. Käytännössä taas kaikki kusee enemmän tai vähemmän. Suurin osa tietysti johtuu vaan omasta saamattomuudesta, loput taas sitte on sitä mihin on jo totuttu siitä lähtien kun alkoi olla minkäänlaista sosiaalista elämää joskus kauan kauan sitten kersana.

Työt on tekemättä, kämppä kaaoksessa. Tulevaisuudesta ei mitään hajua, ihmissuhdekriisi kummittelee. Ehkä oon armoton luuseri mutta jotenkin puolen vuoden takainen "ei ihmissuhdetta" -tila tuntui huomattavasti siedettävämmältä.

Poltan toisen aamuröökin, muuten nikotiinivajaus kummittelee koko päivän. Jonka jälkeen on kai pakko alkaa tekemään ihan oikeita asioitakin. Töitä vaikka? Onneksi samalla pystyy ihmissuhdekriiseilemään.